VH-18687
28.6.2006 - 22.1.2008
Olimme siskoni kanssa haaveilleet jo jonkin aikaa vaativan tason estehevosesta. Pyysin ystävääni femm:iä katselemaan Saksan matkaltaan meille sopivaa hevosta ja sieltä se sitten löytyi. Viivi saapui Suomeen 20. joulukuuta ja meille se tuli 29. päivä. Tutuistuimme tammaan ihan rauhassa ja tulimme aina vain vakuutteneimmiksi siitä, että Viivi oli meille juuri oikea hevonen. Rauhallinen tamma mamma? Hoitaessa Viivi on oikea mamman mussukka. Tamma seisoo nätisti paikallaan, kunhan hoitaja vain käyttäytyy rauhallisesti. Välillä Viivi oikein nauttii, kun saa vain seistä paikallaan ja mahdolisesti mussuttaa samalla heiniään. Tammalla ei oikeastaan ole mitään arkoja paikkoja, joista sitä ei helpolla pystyisi harjaamaan, mutta mahan alta se saattaa hieman irvistellä. Viivi ei kuitenkaan koskaan ole meillä ollessan purrut ketään. Tosin olemme huomanneet, että pienten ja äänekkäiden lasten seurassa se on todella jännittynyt. Emme tiedä mikä tähän on syynä, mutta olemme arvelleet, että se olisi joskus nuoruudessaan pelästynyt jotain lasta oikein pahan päiväisesti.Kaviot Viivi nostaa hienosti, mutta niiden ylhäällä pito tuottaa hieman hankaluuksia. Tamma ei millään jaksaisi itse kannatella koipiaan. Ratsastaessa Viivi on todella yritteliäs ja osaava. Tamma on tähän mennessä koulutettu intermediate tasolle ja tulevaisuudessa kapasiteettia saattaa löytyä vieläkin korkeammalle. Viivi kuuntelee apuja todella tarkasti ja se on hyvin herkkä etenkin suustaan. Ratsastajan on oltava pehmeä kätinen ja annettava selvät ohjeet, niin jo Viivi toimii hienosti. Esteillä tamma on hieman kuumenevaa sorttia. Se ei millään jaksaisi odottaa paikallaan ennen radalle astumista vaan steppaa paikallaan yhtämittaa. Radalla Viivi suoriutuu hienosti, kunhan ratsastaja muistaa pidätellä sitä tarpeeksi usein. Viivi suorittaa esteet yleensä puhtaasti, mutta erikoisesteiden kanssa sillä on ollut hieman hankaluuksia. Viivi tykkää maastoilla raskaiden koulutreenien seassa, joten olemme antaneet tammalle tämän mahdollisuuden. Maastossa Viivi tarvitsee kuitenkin seuralaisen, jotta se ei joudu yksin katselemaan "poninsyöjäfasaaneja". Toisten hevosten seurassa Viivi on täysin maastovarma. Kilpailuissa Viivi on hieman jännittyneempi kuin kotona, mutta ei se sentään mitään hirmuista stressiä kisoista ota. Kuljetuskoppiin tamma kävelee todella nätisti ja seisoo kuljetuksen ajankin hienosti paikallaan. Kisapaikalle saavuttaessa Viivi tutkailee ensin hieman ympäristöä, mutta antaa pian hoitajien hoitaa hommansa. Ennen radalle menoa Viivi kaipaa kunnon lämmittelyt, jonka jälkeen suoritus sujuukin ihan hyvin. Alussa sillä oli vielä kovempi kilpailujännitys, mutta nyt iän ja kokemuksen myötä pienestä jännityksestä on tullut vain positiivista. Muiden hevosten seurassa, kotitallilla Viivi käyttäytyy asiallisesti. Yleensä se hakee johtajan paikan, mutta tämänkin se tekee todella taitavasti, niin että ei joudu kuitenkaan itse kovalle fyysiselle rasitukselle. Tamma antaa vastustajansa ensin kuluttaa kaiken puhtinsa, jonka jälkeen se toteaa, että nyt minä olen pomo ja sillä selvä. Yleisesti Viivi on siis uuttera ja ystävällinen, vaikka "tammapäiviä" välillä löytyykin. Sukututkimusta
Viivin isän puoli on täynnä hyviä koulu- ja estehevosia, jotka kaikki ovat sijoittuneet hyvin. Årk Mid, Viivin isä, oli hyvä kouluhevonen ja estehevonen, joka sai useita sijoituksia luokissa int II sekä hyppäsin hyvin 140cm ratoja. Se oli herrasmiesmäinen ori, joka nautti huomiosta. Radalla se panikin parastaan. Ratsastaessa se oli herkkä, joten näytti ettei ratsastaja tehnyt lähes mitään. Mester DRA oli Viivin isänisä joka myös menestyi hyvin kouluratsastuksessa. Se oli kuitenkin hankala käsitellä, sillä se saattoi purra ja potkia. Kilpauransa päätyttyä siitä tuli loistava siitoshevonen, jonka jälkeläiset menestyivät hyvin koulussa ja esteillä. Oåkkern oli myös koulupainotteinen ja estepainoitteinen. Sillä kisattiin lähinnä luokaisa heA ja 100cm, mutta myös vaativampia luokkia kokeiltiin. Se sijoittui heA luokassa hyvin kuten myös 100cm, mutta vaativammat luokat olivat pettymys. Oåkkern oli kuitenkin kiltti hevonen, joka piti enemmänkin laiduntamisesta, kuin radalla olemisesta. Sharina S oli menestynyt kouluhevonen. Se voitti useita arvokilpailuja ja olikin yksi parhaista kouluhevosista maanpäällä. Se jouduttiin kuitenkin lopettamaan kovan kaviokuumeen takia, mutta sitä ennen se oli saanut jo monta suloista varsaa, jotka sijoittuivatkin hyvin koulussa. Liqqan' FL oli Viivin isänemä, sekin loistava kouluhevonen sekä estehevonen. Se kilpaili lähinnä luokissa int II ja 150cm, jossa sijoittuikin hyvin. Se oli käsiteltäessä kiva, joskin hieman säikky ja hassu. Dveiss NA rakasti kilpailemista ja teki kaikkensa päästäkseen kunniakierrokselle. Sen liikkeet olivat todella upeat, jotka sen jälkeläisetkin ovat perineet. Kirsche GER ei ikinä ollut mikään täydellinen kouluhevonen tai estehevonen. Se kuitenkin sijoittui useissa kilpailuissa, mutta sen uralla oli useita onnettomuuksia ja eläinlääkäri reissuja. Lopulta se siirrettiin siitospuolelle viettämään vanhuuden päiviään.
Viivin emän suku on lähinnä koulupainotteinen. Kaikki suvun hevoset olivat mahtavia kouluhevosia, mutta myös estehevosia on. Viivin emä MS Golden oli hevonen, jolle kaikki menettivät sydämensä. Se oli mukava ratsastaa ja hoitaa ja radalla se oli ykkönen. Se ei myöskään koskaan pelännyt mitään, joten se oli täysin varma. Prächtig GER oli Viivin emänisä, joka oli yksi kouluratsastuksen ja esteratsastuksen tähtihevosista. Se napsi voittoja useista kilpailuista, myös vaikeimmista luokista. Sen jälkeläisistä tulikin loistavia kouluhevosia sekä estehevosia. Edel MER oli mukava ori, jota pystyi käsittelemään kuka vain. Se antoi tehdä itselleen mitä vain ja oli nopea oppimaan. Ehkä siksi siitä tulikin hyvä kouluhevonen, joka oli usein mukana kunniakierroksella. Jenny SEF'stä ei ikinä tullut hyvää kouluhevosta tai estehevosta. Se kilpaili heB-tasolla useita kymmeniä kilpailuja joissa se sijoittui vain muutaman kerran, esteissä kilpailu 90cm luokissa, mutta ei sijoittunut hyvin, voittoja ei tullut lainkaan. Siitä tuli kuitenkin mukiinmenevä siitoshevonen kilpauransa päätyttyä. Finnadi oli aluksi kouluhevonen, mutta siirtyi estepuolelle pienen omistajan onnettomuuden takia. Esteratsastuksessa se pärjäsikin oletuksia paremmin ja kiipesikin huipulle asti. Öiqa GER oli laiska, mutta sitäkin taipuisampi ja kuuliaisempi. Se vaati kokeneen ratsastajan, jotta se yrittäisi edes hieman. Sopivan ratsastajan löydyttyä se kuitenkin reipastui ja sijoittuikin ihan hyvin vaativissa luokissa. Zenra QL oli loistava jo syntyessään. Se pärjäsi varsanäyttelyissä ja myöhemmin sijoittui esteissä useita kertoja.
Pikku Viivit?
Design & materiaalit ©
Piia Lerkki 2006 » Sivun alkuun |